Astri ja matka tuonilmaiseen

Astrin karjalainen buabo osaa rypyttää maailman parhaat šipanniekat. Astri osaa rypyttää vasta otsaansa. Mutta buabo on jo vanha, ja kun eteisen naulakkoon eräänä aamuna ilmestyy hänen kaunehin vaatteensa, rubiininpunainen ferezi, Astri ymmärtää, että buabo tekee lähtöä tuonilmaisiin.

Sitä ennen Astri ehtii oppia paljon: hän saa olla mukana lähes kaikessa, mistä ortodoksikarjalainen saattaminen on muodostunut ennen ja nyt. Saattamiseen kuuluvat sovintosunnuntain moiskaukset, piirakkatuliaiset sairaalan yöpöydälle, tuohukset ja suitsutussavut, itkuvirret sekä neljänkymmenen päivän laskemisen sormilla ja varpailla. Ja lopulta on myös elämä kuusnedälisten jälkeen, kun Astri pukee ylleen liian ison ferezin, kiipeää jakkaralle ja rypyttää ensimmäisen oman šipanniekan. Vähän vinoon, mutta valmiiksi.

Tove Myllärin esikoisteos ammentaa karjalaisten perinteistä, kielestä ja uskonelämästä ennen kaikkea Laatokan Karjalan alueelta, mutta mukana on aineksia myös Vienasta, Aunuksesta ja Pohjois-Karjalasta. Osa perinteistä on kuvattu sellaisina kuin ne olivat ennen, osa sellaisina kuin ne elävät nyt. Osa valinnoista on tietoisesti henkilöhahmojen omia, jotta perinne avautuisi mahdollisimman monelle. Perinteiden mukauttaminen on tehty rakkaudesta, ei huolimattomuudesta perinnettä kohtaan. Kirja ei ole kansatieteellinen tutkielma, vaan sen tarkoitus on esitellä ortodoksista ja karjalaista elämää nykypäivän lapsille ja aikuisille sekä kannustaa kysymään lisää omilta isovanhemmilta, karjalaisilta perinne- ja pitäjäseuroilta, ortodoksiselta seurakunnalta ja muilta luotettavilta karjalaisen perinteen lähteiltä.

Ortodoksista ikoniperinnettä kunnioittavan, perinteisin menetelmin luodun kuvituksen on tehnyt Natalia Pylsy.

Teoksen kohderyhmää ovat 5–8-vuotiaat, ääneen luettuna se sopii myös 4-vuotiaille.