Rukouskirja orologion

Rukouskirja ja Orologion, hetkien kirja, jatkaa vuosina 1893 ja 1912 painetun, vuoteen 1990 mennessä kuutena painoksena ilmestyneen Rukous- ja hartauskirjanperintöä. Rukouksia on täydennetty ja järjestetty uudelleen runkona kirkkovuoden ja kirkollisen vuorokauden kierto. Vanhat käännökset on tarkistettu ja osin niitä on käännetty kokonaan uudestaan kreikan kielestä; niitä on myös verrattu kirkkoslaavinkielisiin vastaaviin käännöksiin. Tavallisimmat rukoukset on jätetty ennalleen, mutta yhteys Raamattuun on haluttu säilyttää noudattaen uuden raamatunkäännöksen sanontaa vakiintuneissakin rukouksissa.

Kirkkovuoden juhlien tropareja ja kontakkeja on korjailtu vain välttämättömissä tapauksissa, koska ns. nuottiliturgian tekstejä käytetään edelleen. Muilta osin kieliasua on voitu uudistaa. Kielenhuollon tarve todettiin ja ilmaistiin jo Paavo Saarikosken vuonna 1942 toimittaman Rukous- ja hartauskirjan toisen painoksen alkulauseessa ja asia toistetaan vielä 6. painoksessa vuonna 1990, mutta uudistus jäi toteutumatta koko vuosisadaksi. Koska kieli elää ja uudistuu, on kirkon tehtävä tuoda sanomansa ihmisten ulottuville yksiselitteisesti ja heidän käyttämällään kielellä. Julkaisuneuvosto toivoo, että uusittu rukouskirja kirkastaisi entisestään kirkkokansan rukouselämää.

Hetkien kirjaan on koottu Orologionin arkipäivien palvelukset, ja ohjeet on laadittu siten, että palvelukset voidaan toimittaa myös ilman pappia.