Pyhän Vuoren isiä ja elämää

Viime aikojen tunnetuin Pyhän Vuoren munkki, vanhus Paisios (k. 1994), kertoo tässä kirjassa edesmenneistä Athoksen kilvoittelijoista, joista useimmat hän tunsi henkilökohtaisesti. Kertomuksista välittyy voimakkaasti athoslaisten munkkien ajatusmaailma, jota leimaa horjumaton usko Jumalan ja pyhien apuun sekä kokonaisvaltainen ojentautuminen pelastusta kohti. Kirjassa kerrotaan myös monista ihmeistä, jotka Pyhän Vuoren isät kohtasivat hyvin luontevasti, sillä heille ne olivat luonnollinen seuraus Jumalan läsnäolosta ja Jumalanäidin, Athosvuoren suojelijan, huolenpidosta. Heille "Jumalanäidin Puutarha", jonne he olivat saaneet armon tulla istutetuiksi, oli kallein paikka maailmassa, Paratiisin esikartano.

Kirjassa on paljon kertomuksia erilaisista kilvoittelijoista ja hengellisiä lyhyitä opetuspuheita äskettäin (13.1.2015) pyhien joukkoon kanonisoidulta isä Paisiokselta. Tässä yksi, jonka aiheena on "Maailmallinen mukavuus on hengellinen onnettomuus":

"Eräänä päivänä Uuden Skiitan vanhus Theofylaktos näki saatanan kulkevan skiitalla majalta majalle kieli suusta roikkuen ja pilkaten munkkeja. Se sanoi: "Ha, ha, ha! Munkit ovat jättäneet Jeesuksen rukouksen ja heidän mielensä on hajallaan maallisissa asioissa. He puuhailevat moninaisten töiden parissa..." Kun jotkut munkit olivat hankkineet puhelinyhteyden skiitalle, vanhus Theofylaktos oli puolestaan nähnyt Herran Kunniallisen Edelläkävijän hyvin murheellisena. Kuinka Herran Kunniallinen Edelläkävijä ja kaikki athoslaiset pyhät isät voisivatkaan olla murehtimatta, kun jotkut munkit jäljittelevät maailman ihmisiä elämän mukavuudessa eivätkä sen sijaan pyhiä isiämme, jotka kilvoittelivat kunniantuntoisesti Kristuksen vuoksi ja pyhittivät itsensä lisäksi myös tämän villin vuoren Athoksen, niin että sitä on alettu kutsua Pyhäksi Vuoreksi? Niinpä mekin nykyään kerskaten sanomme olevamme Pyhän Vuoren munkkeja!"