Pyhä kolminaisuus

Valamon veljestön valmistama. Pronssia ja valettu
Ortodoksisessa kirkossa palvellaan jumalanpalveluksissa Pyhää Kolminaisuutta: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä - yhtä Jumalaa.

Kolminaisuusoppi määrittelee kristinuskon Jumalan ja on siten koko kristillisen uskon perusdogmi.
Oppi on tiivistettynä nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessamme,
joka hyväksyttiin ensin Nikeassa ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 325
ja vielä vahvistettiin pienin lisäyksi ja tarkennuksin toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa vuonna 381.

Uskontoa ei lasketa kuuluvaksi kristillisiin kirkkoihin, ellei se tunnusta kolminaisuusoppia.
Pyhä Kolminaisuus on yksi ennen aikojen alkua ollut luomaton Jumala kolmessa hypostaasissa eli olemassaolossa, henkilöitymässä, persoonassa.
Sen mukaan esimerkiksi Kristus on Pyhän Kolminaisuuden hypostaasi, jolla on yksi persoona mutta kaksi luontoa jakaantumattomana ja sekoittumattomana.

Jumala ei ole persoonaton olemukseltaan eikä mikään "korkeampi voima", vaan jokaiseen jumaluuden persoonaan mieluumminkin liittyy inhimillinen persoonallisuus.
Myöskään Jumala ei ole kolmen jumalan yksi nimi (kuten esimerkiksi polyteismissä), vaan ortodoksinen usko on monoteistinen ja samalla kolminainen, trinitaarinen.
Ortodoksisen kristillisyyden Jumala on Abrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumala, "Minä olen" (hepreaksi: ehje a er ehje), joka ilmaisi itsenä Moosekselle palavassa pensaassa
(2.Moos.3).