Pietarilainen polkuhevonen

Tämä Helsingin yliopiston eläkkeellä olevan venäjän kielen lehtorin ja ikonimaalarin Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin (s.1940) lämmin ja arkisen elämän makuinen kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran Tammen kustantamana 2013. Se on loppuunmyyty ja Valamon luostari julkaisi 2017 toisen korjatun painoksen. Marianna oli sotaorpo, sillä hänen isänsä, joka veisti tyttärelle nimessä esiintyvän polkuhevosen, kaatui sodassa. Suomenruotsalaisuus tuli tutuksi Espoon saaristossa, kun Marianna vietti siellä kesiään, venäläisyys isovanhemmilta. Suomalaisuus sitä vastoin Lahdesta, jonne tyttö lähetettiin huonon terveytensä vuoksi ja jossa hän opiskeli suomalaisessa koulussa. Viisas ja lämmin kertomus moneen kulttuuriin kasvamisesta ja lapsuudesta sodanjälkeisessä Helsingissä. Pietarilainen polkuhevonen kuvaa kirjoittajan kasvua kolmen kulttuurin, suomalaisen, venäläisen ja suomenruotsalaisen ristipaineessa. Kirjoittajan äidin suku on venäläis-saksalainen, sodassa kaatuneen isän suku suomenruotsalainen, ja hän on käynyt suomalaista koulua. Kertomus ulottuu varhaislapsuudesta ylioppilasikään ja ajoittuu 1940-50-luvuille. Samalla kirjoittaja luo elävää ajankuvaa sodanjälkeisestä Suomesta. Punaisena lankana läpi tarinan kulkee kaksi teemaa: menetetyn isän kaipuu ja oman etnisen identiteetin etsintä. Venäläisemigranttien mennyt maailma on erityisen lähellä kertojan sydäntä. Myös suomenruotsalainen ja kannakselainen karjalaisperinne ovat kertomuksessa vahvasti läsnä.