Paikallissynodien kanonit

"'Kanoneiksi sanotaan niitä kirjallisia määräyksiä,
joita kirkollinen lainsäädäntövalta on useiden vuosisatojen aikana julkaissut ja jotka vieläkin ovat voimassa ortodoksisessa kirkossa positiivisina,
kaikkia kirkon jäseniä yhteisesti ja kutakin erikseen velvoittavina sääntöinä.
Kaikki nämä määräykset ja säännökset on esitetty ortodoksisen kirkon kanonien peruskokoelmassa,
joka julkaistiin konstantinopolissa vuonna 883 ja on tunnettu XIV-nimikkeen Nomokanonin nimellä. Tässä kokoelmassa ovat pyhien apostolien,
ekumeenisten kirkolliskokousten, kymmenen paikallisen kirkolliskokouksen ja kolmentoista pyhän isän säännöt.
Näiden perustavien säännösten rinnalla ovat lisäsäännöksinä voimassa eräät Johannes Paastoojan, Nikeforos Tunnustajan, Nikolaos Grammatikon, Basileios Suuren,
Johannes Krysostomoksen ja Anastasioksen kanoniset teokset.'
Näin määritellään ortodoksisen kirkon kanonit Antti Inkisen suomennoksena ilmestyneessä Nikodim Milasin kirjassa Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen
(Pieksämäki 1980, s. 15). Tälle teokselle jatkona julkaistaan nyt Paikallissynodien kanonit -kirja,
joka täydentää edellä mainitussa Milasin teoksessa julkaistuja pyhien apostolien sääntöjä ja ekumeenisten kirkolliskokousten sääntöjä.
Nimensä mukaisesti nyt julkaistava jatko-osa sisältää kronologisessa järjestyksessä kymmenen paikallissynodin kanonit.
Nämä synodit kokoontuivat vuosina 314-879. Lisänä on vuonna 255 kokoontuneen Karthagon synodin kanoni,
joka on mukana myös suomennoksen pohjana olevassa alkuperäisteoksessa." (Paikallissynodien kanonit, sivu 5)