Ortodoksisen uskon tarkka esitys II

Pyhän Johannes Damaskolaisen opetukset eivät kokonaisuudessaan liiku ortodoksisen uskon alueella, vaikka hänen pääteoksensa perinteellinen nimi antaakin tällaisen kuvan. Hän välittää meille monessa suhteessa myös oman aikansa ja vanhan ajan perinteen maailmankuvan piirteitä. Tämä ei ole heikkoutta vaan hurskaan mietiskelijän mielen kokonaisvaltaisuutta. Kun olen pari kertaa saanut käydä Johannes Damaskolaisen keljassa Sabbas Pyhitetyn luostarissa Juudaan autiomaassa ja kumartua rukoukseen Damaskolaisen haudalla, olen samalla kokenut jotakin tuon ympäristön hengellisestä vaikutuksesta ja autiomaan ihmistä hiljentävästä ja samalla voimakkaasti puhuttelevasta hiljaisuudesta. Tuossa maailmassa on Pyhä Johannes tuntenut tarvetta koota sen tiedon ja uskon perinteen, mikä oli olemassa Jumalan pelastusjärjestyksestä ja Hänen ihmeellisestä luomakunnastaan. Johannes Damaskolainen - jonka Roomankin Kirkko on julistanut Kirkon opettajaksi - tuo meille ajatuksia luomisesta, valosta, tulesta, auringosta, ilmasta ja tuulista, pyhien mietteitä enkeleistä, paratiisista ja ennaltatietämisestä sekä Kirkon opetuksia pyhistä totuuksista. Kuta huolellisemmin häntä lukee, sitä selvemmin näkee hänen oivaltavan eron ehdottoman uskontotuuden, pyhitetyn selityksen ja perityn ulkonaista maailmaa koskevan tiedon välillä. Autiomaan luostarissaan Pyhä Johannes tunsi jatkuvaa tarvetta täsmentää, yksinkertaistaa ja selventää uskon ja tiedon perinnettä. Me saamme nyt syventyä hänen pitkän päivätyönsä kypsyneimpiin hedelmiin.