ANTONIOS  SUUREN ELÄMÄ
ANTONIOS  SUUREN ELÄMÄ

ANTONIOS SUUREN ELÄMÄ

OKJ
5,00 €
7,70 €
Sisältää alv. 10.00 %

Suomentajan alkusanat vuodelta 1978 "Pyhän Antonioksen elämä" on teos, jolla on ollut suuri merkitys niin idän kuin lännenkin munkkilaisuuden historiassa. Sen kirjoitti Aleksandrian kuuluisa arkkipiispa Athanasios (295-373), "ortodoksian isä", joko v. 357 oleskellessaan kol¬matta kertaa areiolaisten karkottamana erämaan munkkien keskuudessa tai neljännellä karkotuskaudellaan v. 365. Teos on osoitettu Rooman valtakunnan länsiosien munkeille. Nämä olivat kuulleet Antonioksesta myös Athanasiokselta itseltään tämän oleskellessa Roomassa toisella karkotuskaudellaan 341-346. He janosivat lisää tietoa tuosta kuuluisasta kilvoittelijasta, jota kaikki munkkeuselämää viettävät pitivät isänään. Athanasios olikin mitä sopivin tietojen antaja, sillä nuoruudessaan hän oli itse palvellut Antoniosta ja lisäksi tunsi hänen läheisiä oppilaitaan. Teos käännettiin pian latinaksi, ja sen vaikutuksesta munkkeuselämän aate alkoi kulovalkean tavoin levitä lännessäkin. — Tyylillisesti teos on suuresti vaikuttanut myöhempään hagiografiaan: Athanasios on sovittanut antiikin plutarkholais- peripaattisen elämäkertatyylin kristilliseen käyttöön. Pyhän Antonioksen (251-356) persoonassa tiivistyy ortodoksisen munkin ihanne, samoin kuin hänen elämässään on havaittavissa piirteitä lähes kaikista niistä kilvoittelumuodoista, joita munkkilaisuudessa on myöhemmin esiintynyt. Hän oli todellakin niin sisäisesti kuin jopa ulkonaisestikin sellainen, jollaiseksi Jumala on ihmisen tarkoittanut. Siinä onkin yksinkertaisesti koko luostarikilvoituksen samoin kuin yleensä kristillisen kilvoituksen päämäärä: alkuperäisen Jumalan kuvan kirkastuminen ihmisessä. Mutta päätyminen tähän ihmisen luonnolliseen tilaan pois synnin kieroon kasvattamasta vanhasta ihmisestä vaatii ponnistelua, ihmisen kaikkien voimien jännittämistä yhteistyöhön Jumalan armon kanssa. Niinpä Antonios kilvoitteli yksinään yli kaksikymmentä vuotta, ensin hautakammiossa ja sitten hylätyn linnoituksen raunioissa taistellen silmätysten itsensä saatanan kanssa. Tämän kilvoittelun pätsin läpäistyään hän, kuten monet muut kilvoittelijat hänen jälkeensä, astui elämänsä viimeiseen hedelmälliseen vaiheeseen: hänestä tuli munkkien ja maallikkojen ohjaajavanhus, jonka sanat olivat täynnä syvää viisautta ja Jumalan voimaa ja usein saivat vahvistuksensa ihmeiden ja tunnustekojen kautta. Nykylukijaa saattaa oudoksuttaa Antonioksen varsin konkreettinen käsitys pahoista hengistä, joiden juonia Athanasios kuvaa kirjassaan laajalti. Antonios jopa puhuu niistä ruumiillisina olentoina, joiden ruumiit vain ovat ihmisruumiita kevyemmät. Teoksesta käy myös ilmi varhaisen kirkon piirissä yleinen käsitys siitä, että pakanoiden epäjumalat ovat pahoja henkiä (demoneita). Tämän suomennoksen tarkoituksena on palvella ensinnäkin luostariemme suomenkielisiä nuoria kilvoittelijoita ja lisäksi kaikkia munkkeuselämän korkeista ja valoisista ihanteista kiinnostuneita. — Omistan käännöksen hengellisille ohjaajilleni ja auttajilleni, jotka ovat opettaneet minulle luostarielämän aakkosia, Korkeasti Pyhitetylle Arkkipiispa Paavalille ja kunnioitetulle hengelliselle äidilleni igumenia Eufimia Nikolopouloulle. ---

Arvostelut 0 arvostelua