SCHMEMANNIN PÄIVÄKIRJAT
SCHMEMANNIN PÄIVÄKIRJAT SCHMEMANNIN PÄIVÄKIRJAT

SCHMEMANNIN PÄIVÄKIRJAT

Valamon luostari
15,00 €
48,00 €
Sisältää alv. 10.00 %

sä Alexander Schmemann: Päiväkirjat 1973-1983Alkuperäinen teos (tekstit valinnut ja kääntänyt: Juliana Schmemann):

The Journals of Father Alexander Schmemann 1973-1983Suomennos: Ari Koponen, Leena Levanto ja Valamon luostari

Isä Alexander Schmemannin viimeisten vuosien päiväkirjat käsittelevät syvällisesti uskoa, jumalanpalvelusta ja kirkkoa. Merkintöjen hiljaisen henkilökohtainen, itseä etsivä ja suorapuheinen luonne säpsähdyttää lukijaa ja pysäyttää hänet tutkistelemaan omaa todellisuuttaan.

Voiko ihminen kokea ulkopuolisuutta omassa kirkossaan? Voiko kirkonpalvelija väsyä työssään? Voiko hän kirjoittaa siitä? Voiko hän tunnustaa uupuvansa kirkon skismoihin ja maallistumiseen sekä kirkossa ilmenevään hurskasteluun ja nationalismiin?

Isä Alexander kirjoittaa tästä kaikesta.

Samalla hän tunnustaa valoisan, ehyen rakkautensa ortodoksiseen uskoon ja jumalanpalvelukseen: ”Ilmestysjuhla – minulle rakkain kaikista rakkaista juhlista! Kun seisoin alttarissa ja kuuntelin vigilian veisuja 'Maa, julista suurta iloa, taivaat, ylistäkää Jumalan kunniaa', ajattelin: Miten ongelmia voi olla olemassa? Eikö koko elämämme ole tämän ylhäältä tulevan ilon vastaanottamista ja siihen sulautumista, sen omaksumista ja hyväksymistä – sitä että näemme sen ikuisesti uutena?”

Isä Alexander (1921-1983) oli näkyvä ja arvostettu hahmo aikansa ortodoksiteologien joukossa. Hänen tuotannostaan on aiemmin suomennettu teokst Maailman elämän edestä, Suuri paasto sekä Johdatus liturgiseen teologiaan.

Isä Alexanderin poika Serge Schmemann kirjoittaa johdannossa:

Isä Alexander ei selittänyt päiväkirjoissaan, mitä hän aikoi tehdä niille. Joissakin kohdin hän tuntuu olevan kahden vaiheilla niiden kohtalosta, toiset kohdat taas on kirjoitettu ikään kuin julkaistaviksi. Yleisvaikutelma on, että isä Alexander aikoi kuitenkin käyttää näitä muistiinpanoja johonkin, joko hengelliseen päiväkirjaan tai omaelämäkertaan. Päiväkirjojen lukijan tulee joka tapauksessa koko ajan pitää mielessään, että ne ovat syvästi henkilökohtaisia ja yksityisiä merkintöjä, joissa uskossaan horjumaton, energinen ja sisäistä kuria noudattava pappi ja opettaja tunnustaa itselleen ja Jumalalle salaiset kipuilunsa ja epäilyksensä, jotka kuuluvat erottamattomasti ihmisen osaan. Moni lukija saattaa pahastua kohdista, joissa kirjoittaja arvostelee erilaisia hengellisyyden muotoja, kirkon instituutioita, teologiaa tieteenä tai myös itseään tai kollegojaan.

...

Isä Alexanderilla todettiin parantumaton syöpä syyskuun 21. päivänä 1982. Päiväkirjassa seurasi usean kuukauden tauko, kunnes hän teki viimeisen merkinnän kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1983. Siinä hän kuvailee, miten nuokin kuukaudet olivat loppujen lopuksi melkein juhlaa. Kuusi kuukautta myöhemmin isä Alexander kuoli kotonaan Crestwoodissa New Yorkissa perheensä ja kollegoittensa ympäröimänä. Kun hän oli nauttinut edellisenä päivänä ehtoollisen, hänen viimeiset sanansa ennen koomaan vaipumista olivat: Aamen! Aamen! Aamen!

Sidottu, 463 sivuinen.


Arvostelut 0 arvostelua